Jos haluaisit lapsen, mutta et ole löytänyt vierellesi elämänkumppania, kumppanuusvanhemmuus voi olla silloin vaihtoehto. Se sopii myös samaa sukupuolta oleville pariskunnille tai niille, joille adoptio on tullut ajankohtaiseksi. Kumppanuusvanhemmuuden ideana on kasvattaa lapsi siten, etteivät vanhemmat ole esimerkiksi parisuhteessa tai avioliitossa. Hedelmöitys voidaan hoitaa kuitenkin monella eri tavalla, eikä vakituinen kumppani ole aina mahdollinen vaihtoehto.Kumppanuusvanhemmuus vaati paljon suunnittelua ja hyvää yhteispeliä, jotta arjen pyörittäminen onnistuu mukavasti. Vanhemmuus jaetaan silloin kahden aikuisen välillä ja kahdessa eri kodissa. Tällöin on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi se, kuinka suuri välimatka kahden kodin välillä on hyvä olla.
Vanhemmuuden jakaminen tuo omat haasteensa
Aikaisemmin kumppanuusvanhemmuuden muodostaminen oli vaikeampaa, sillä se saattoi edellyttää pitkää ja raskasta adoptioprosessia. Äitiyslaki mahdollistaa joissakin tilanteissa vanhemmuuden tunnustamisen helpommin kuin aikaisemmin. Esimerkiksi naisparin kohdalla toinen naisista voi virallistaa vanhemmuuden nopeammin ja ilman ylimääräistä byrokratiaa.Kumppanuusvanhemmuus voi aiheuttaa haasteita erilaisissa kriisitilanteissa. Jos vanhempia on neljä tai jopa kuusi, erimielisyyksien ratkominen tulee huomattavasti vaikeammaksi. Tämän takia tilanne vaatii vanhemmilta lujaa luottamusta ja kykyä toimia joustavasti ongelmatilanteissa. Vanhempien roolit ja tehtävät tulisi olla hyvin selvillä jo ennen lapsen syntymää, jotta ristiriidoilta vältyttäisiin.Kumppanuusvanhemmuus tuo apua erilaisiin tilanteisiin
Kaikkien elämänkulku on omanlainen ja syyt vanhemmuuskumppanuudelle voi olla todella moninaiset. Seuraavassa on listattu yleisimpiä tilanteita, joissa kumppanuusvanhemmuus voi olla hyvä vaihtoehto:- Ihminen haluaa vanhemmaksi, mutta ei luoda parisuhdetta
- Samaa sukupuolta oleva pari haluaa lapsen
- Ystävät haluavat jakaa vanhemmuuden
